Revolution cancelled due to weather...

...or not. Tällaista puuhataan nyt, ei kun oranssia päälle ja Lahn... Vanhasen poppoota kaatamaan. Minulta saa halutessaan lainaksi paskaiset oranssit opiskelijahaalarit, Vostokin 1998-sesonkia.

ORANSSI MIELENOSOITUS

Torstaina 8.10.09 järjestetään klo 17 korruption vastainen mielenosoitus Eduskuntatalon portailla. Mielenosoittajat vaativat hallituksen eroa.

Kaikkia eduskunnan ja hallituksen korruptiosta huolestuneita kansalaisia kehotetaan käyttämään torstaina jotain oranssia vaatekappaletta, vaikka paitaa, kravattia tai huivia. Väri ei sitoudu mihinkään poliittisiin puolueisiin.

”Poliittinen järjestelmämme on keskellä sen historian pahinta kriisiä. Istuvan eduskunnan ja useiden puolueiden vaalirahoituksesta on paljastunut kestämättömiä tietoja. Väärinkäytöksistä on vaiettu ja yksittäiset kansanedustajat ovat laiminlyöneet lakisääteistä velvollisuuttaan kertoa vaalirahoituksesta. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa selkeät ylilyönnit ja suoranaiset väärinkäytökset – kuten olemme huomanneet.

Vaalirahalain uudelleen muotoileminen ei tarjoa istuvalle eduskunnalle kuitenkaan mandaattia jatkaa eikä tee jo tehtyä tekemättömäksi, saati palauta kansan luottamusta sidosryhmistä ja rahoittajista riippumattomaan päätöksentekoon.

Olemme saaneet tarpeeksemme pääministerin ja hallituksen valheista ja muistamattomuudesta. Me edustamme Suomen kansaa ja vaadimme hallitusta eroamaan”

Aiemmin mielenosoituksia torstaisin järjestäneet kansanliikkeet järjestävät nyt yhteisen mielenosoituksen. Kaikkia demokratiaa ja rehellisyyttä kannattavia kansalaisia kehoitetaan tulemaan paikalle ja pukeutumaan torstaisin oranssiin.

Huomioithan että emme hyväksy väkivaltaa ja ilkivaltaa missään muodossa, toimimme rauhanomaisesti suomalaisen demokratian puolesta. Yhdessä olemme vahvempia.

Lisätietoja:

http://vivalarevolution09.wikispaces.com

Hämärän rajamailta tukikohtaan

Tämä on hävytön mainos! Meillä on huomenna ensi-ilta, joka kaipaa enää katsojia. Sama proggis pyörii Itäkeskuksen kulttuurikeskus Stoassa koko viikon sunnuntaihin asti, esitykset ovat joka päivä kello 19, sunnuntaina myös kello 15. Suosittelen lämpimästi! Stoan näyttämö on mainio areena nykytanssille ja Susannan uusi teos aina kokemisen arvoinen - itse en ole nähnyt tuosta pätkääkään, joten mielenkiinto on korkealla. Toisena esitettävä Jere Nurmisen (kyllä, Urheiluruudun toimittaja)Tukikohta
on kaikin puolin mainio ja viihdyttävä, ehkä kuitenkin hieman fragmentaarinen pläjäys. Toisaalta tanssiteos, jonka loppumusiikkina soi Radioheadin Creep, ei voi olla huono.

Susanna Leinonen Company: And the line begins to blur / Jouka Valkama: Tukikohta
Liput 17/10 €
Tapahtumapaikka: Stoa
Osoite: Turunlinnantie 1 (Itäkeskus)

Kahden tanssiteoksen ilta. Suomen koreografihuippuihin kuuluvan Susanna Leinosen odotettu uusi teos And the line begins to blur saa ensi-iltansa Stoassa. Samassa illassa nähdään Tukikohta, Kansallisbaletin tanssija-koreografin Jouka Valkaman tuore sooloteos tanssija Jere Nurmiselle.

Susanna Leinonen Company: And the line begins to blur

Teos käsittelee inhimillisyyden rajapintoja. Yksilön ja yhteisön välille kasvavat jännitteet sekä teoksen visuaalisuus tuovat viitteitä niin menneestä kuin tulevasta, luoden voimakkaan ja surrealistisen maailman, jossa brutaali kauneus ja tummansävyinen maailmankatsomus kohtaavat.

koreografia Susanna Leinonen
tanssi Patrick Bragdell, Eric Ernerstedt, Elina Häyrynen, Kaisu Hölttä, Heidi Lehtoranta, Susanna Leinonen ja Laura Lohi
musiikki Kasperi Laine
puvut Erika Turunen
valosuunnittelu Matti Jykylä

Jouka Valkama: Tukikohta

Elämä on helppo nähdä sarjana valintoja ja tilanteita, joihin ei ole oikeita ratkaisuja. Katsomalla ajassa taaksepäin voi nähdä polun, joka on alkanut jostain tehdystä päätöksestä. Tarvitaan tukikohta, johon voi turvallisesti asettua ja katsoa asioita kauempaa kokonaisina. Tukikohta on puettu yhden miehen tanssiteokseksi, jossa aika, paikka ja liike kohtaavat. Se on sarja liikkeellisiä valintoja, jotka olisi voinut tehdä myös toisin.

koreografia Jouka Valkama
tanssi Jere Nurminen
valosuunnittelu Olli-Pekka Koivunen
musiikki The Ink Spots, Nine Inch Nails, Chris Isaak
teksti Samuel Beckett

tuotanto Susanna Leinonen Company, Jere Nurminen & Stoa

Yhteiskesto n. 1 h 20 min, väliaika

All you need is love

Termoskannumme hajosi. Tämä aiheutti pienimuotoisen kriisin, sillä mihin aikaisemmin heräävä ja töihin lähtevä mieheni nyt laittaa minulle valmiiksi keittämänsä kahvin? Ei keitintä kovin pitkäksi aikaa viitsi päällekään jättää.

Suuresti arvostamani runoilija ja kansanedustaja Tommy Tabermann on uusimmassa runokokoelmassaan oivaltanut jotain hyvin oleellista. Hän määrittelee rakkauden juuri "kupiksi kahvia myöhemmin heräävälle" ja taitaisiko tuota paremmin sanoa. Sitähän rakkaus juuri on, pieniä arkisia huomionosoituksia, joista tulee hyvä mieli.

Ja toistaiseksi Arto jättää keittimen aamulla päälle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin

Suomifutiksen näkyvyyden eteen ei koskaan voi tehdä liikaa tässä mieshuorien* luvatussa maassa. Toveri Petteri Tampereelta on perustanut blogin, johon hän linkittää kuvaamiaan videoita otteluista sekä myös kirjoittelee näkemyksiään. Etenkin divaripallon ystävälle tämä blogi on must, sillä Petteri on tuttu näky etenkin Tammelan stadionilla. Hienoa työtä, ei voi muuta sanoa.

*) FutisForum-slangia; ulkomaisen jalkapallon kannattaja, joka yleensä halveksii "suomipotkista"

Minun oli määrä kirjoittaa / lyriikkaa

Olin ajatellut kirjoittaa tänään kärkevän blogimerkinnän, jonka avaisin napakalla kirjallisuussitaatilla. Jumituin kuitenkin selailemaan kauan koskematta olleita runokirjojani ja törmäsin kahteen mielirunooni, joita ainakin Radio Moreenin kuuntelijat ovat kuulleet minun joskus ääneenkin lukevan. Menköön tämä siis ennemmin iltasatutyyppisenä tekstinpätkänä. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa tutustua kotimaiseen nykyrunouteen, jonka tyylilajeista seuraavien pätkien edustama proosarunous minua eniten miellyttää. Olkaa hyvät.

Savupiippujen yksinäisyys. Ne eivät koskaan opi nimeltä kaupunkia jossa asuvat, eivät tapaa toisiaan eikä niillä ole kieltä, yhdellä pystysuoralla silmällään ne rekisteröivät muutoksia taivaalla, vuodenajat, lyhyet ja pitkät kierrokset. Mikään sää, yksikään pilvi ei ole tullut kahta kertaa kohdalle.

Elämässä ei tapahdu suuria asioita, mutta pieniä koko ajan. Kuolema, tiilen irtoaminen, on ainoa tapahtuma savupiipun elämässä, ja silloinkin se vain muuttuu muuksi. Silloin ihmiset seisahtuvat kuuntelemaan maailman ääntä, hidasta murenemista. Ihmiset voivat silloin yrittää itse katsoa pilviä kaupungin yllä ja ajatella olevansa pilvien tavoin vapaita, vangittuja kulkemaan milloin minnekin tuulien mukaan.

Kun savupiippu kuolee, pilvet aloittavat alusta.

Antti Koivumäki: Mukavat kaupunginosat


Satu Ounasjoesta

Poika ei mene jokeen itseään koetellakseen, hän ei tahdo juoda vettä vaan janoa, sillä poika on mies syntyessään, niin kuin mies on poika aina. Ja poika kietoo pyyhettä ympärilleen, se on marimekon niin kuin kaikki silloin, silloin maailmassa oli vain raitoja. Silloin oikea ja väärä olivat samalla kankaalla, parvekkeilla lepattivat markiisit silloin, punaista ja valkoista, punaista ja valkoista. Silloin poika kääntyi ja sanoi: vapaus on tuuli, ihminen sen kello, valitsee vapaudestaan vain vähän.

Saila Susiluoto: Siivekkäät ja hännäkkäät

Ratikkaseksuaalin tunnustuksia

Tässä jokunen päivä sitten vietettiin Autotonta päivää. Kaupungilla tallustaessa se ei kyllä näkynyt millään tavalla, aivan samoin kuin normipäivinäkin tööttäilivät kiesit Bulevardin tietyömaita väistellen. Tässä muutaman kuukauden kantakaupungissa asuneena jaksaa edelleen ihmetellä, miten ihmiset viitsivät kruisailla bemareillaan päivästä toiseen keskustan kapeilla kaduilla, näyttää perin kettumaiselta hommalta. Ammattiautoilijat ja työasioissa liikkuvat ovat toki asia erikseen, mutta taatusti valtaosalla keskustassa liikkuvista kyse on pelkästä tavasta ja mukavuudenhalusta.

Helsingissä oman auton käyttöä ei oikein järjellisesti voi perustella edes huonoilla julkisilla liikenneyhteyksillä, sillä metrolla, ratikalla ja bussilla pääsee kaikkialle. Tampereen ja Turun bussien kanssa taaplaamiseen tottuneelle tämä on pieni taivas. Muutosvastarinta nostaa silti joskus päätään yllättävissäkin asioissa: suunniteltu ratikkareitin laajennus eteläiseen kantakaupunkiin on kohdannut yllättävää vastustusta alueen yrittäjissä. Keskusteluissa on ollut esillä kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa uudelle reitille, ja yrittäjät vastustavat nimenomaan Korkeavuorenkadun läpi kulkevaa vaihtoehtoa mutta hyväksyisivät toisen, Laivurinkadun-vaihtoehdon. Toivottavasti tämä vastustus ei torppaa koko hanketta, sillä linjojen laajennus palvelisi etelän asukkaita vauvasta vaariin. Raiteiden rakentamista Korkeavuorenkadulle vastustavat pelkäävät raitiovaunujen vievän osan alueen omaleimaisuudesta. Olisikohan kuitenkin kyseessä pelko, että ratikat vievät mennessään tilaa autojen parkkipaikoilta?

Minä pidän raitiovaunuista, ne luovat mukavaa kaupunkitunnelmaa ja ovat vielä aika sympaattisia vempeleitä. Julkiset kulkupelit saavat helposti heittäytymään tunteelliseksi: metrossa matkustamisesta tulee aina jotenkin melankolinen ja dekadentti fiilis, kun taas ratikassa on jotain kotoisampaa. Ehkä se on se kiskojen lonksuva, epäsäännöllinen kolina versus vauhtia ja virtaviivaisuutta ihannoiva koneromantiikka.

Tietä taantumukselle!

Hankkijalippis- ja nappiverkkarikansan messias Timo Soini latelee Uusi Tie-lehdessä valikoituja totuuksia. Asiasta kertoo Ilta-Sanomat.

Katolilainen Soini sanoo hyväksyvänsä avioliitoksi vain miehen ja naisen liiton. Hän vastustaa avoliittoa ja hänen mukaansa "seksuaalisuus kuuluu vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin".

- Mielestäni homoseksuaalit eivät voi mennä naimisiin eivätkä adoptoida lapsia, enkä hyväksy hedelmällisyyshoitoja kuin aviopareille. ...Jos luterilaisena vetelisi samat jutut, pidettäisiin aivan mahdottomana tyyppinä.

- Enkä välitä yhtään, jos minua sanotaan taantumukselliseksi, hän huomauttaa.

Mielenkiintoista, miten joviaalin kansanmiehen maineessa oleva Soini paljastuukin aikamoiseksi fundamentalistiksi. Luultavasti monet persujen kannattajat kuitenkin nielevät nämä lausunnot sen enempiä pureksimatta, vaikka samanaikaisesti kavahtavat ostoskeskuksessa huivipäistä tapamuslimia. Koska se vain on niin -turahdus kertoo kaiken siitä, miksi uskonto ja politiikka pitäisi pitää tiukasti erillään: uskonto perustuu aina uskomuksiin, joita ei voi rationaalisesti perustella (se, että jossain pyhänä pidetyssä kirjassa sanotaan niin, ei ole rationaalinen perustelu).

Tässäpä muuten mainio vinkki homofoobikoille ja muille seksuaalivähemmistöjä ja tasa-arvoa ylipäätään kavahtaville. Kääntykää katolilaisiksi. Saatte olla ihan mitä mieltä tahansa eikä ketään häiritse. Pakkohan sen on niin olla, kun Soinikin niin sanoo.